Uusi yritys paremmalla mielellä

Lahopuuaitaa polun vieressä

Minun piti tänään saada aikaiseksi vaikka ja mitä kotihommia, mutta rakas tyttäreni päätti toisin. Hän ei suostunut kunnon päikkäreille ja nitisi ja natisi. Päätin lopulta kokeilla jos lähdettäisiin käymään pihalla. Pakkasin lapsen kantoreppuun ja otin viltin ja makuupussin mukaan (siltä varalta että neiti nukahtaisi ja saisin hänet siirrettyä lämpöiseen pussiin jatkamaan unia). Otettiin suunta oman kotimetsikön laavulle. Kävin ensin kippaamassa tavarat laavuun ja sitten haettiin vähän puita ja sytykkeitä ja tehtiin tulet pataan.
Vaikka tyttö ei nukkunutkaan ja oli aika tyytymätön niin meillä oli aika ihania rauhallisia hetkiä kun tuijoteltiin tulta, nuuskittiin savun tuoksua ja katseltiin miten ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtää. Koirat puuhastelivat siinä lähistöllä omiaan. Se oli retki omassa pihassa.

Tämä ulkoilu onneksi korvasi hienosti aamuisen pahantuulenulkoilun ja oli täydellinen osoitus siitä että aina ei tarvitse lähteä kauaksi kotoa elämyksiä hakemaan.
Hämärässä tuo kamera ei toiminut senkään vertaa, mutta tällä kertaa en antanut sen pilata retkeä.

Tältä näytti kun tultiin laavulle...

...ja tältä vähän ennen lähtöä.